Nyt kun on aikaa

Jos olet aiemmin piipahtanut blogini parissa, huomannet muutoksen?

Nyt kun tosiaan on kerrankin aikaa, olen miettinyt paljon tätä blogi-asiaa. En oikeastaan tiedä, onko blogit varsinaisesti enää edes kovin suosittuja, mutta kirjoittaminen on joka tapauksessa mukavaa! Ja tietysti, jos joku vielä kirjoituksia lukee, aina mukavampaa.

Nimesin blogin uudelleen, ehkä se sitä jo kaipasikin. Nyt siirryttiin niin sanotusti hiukan laajempaan teemaan ja sitä kautta myös uuteen otsakkeeseen Ihanuutta & Muuta.

Olen kirjoittanut pääsääntöisesti kauneuteen ja tyyliin liittyviä juttuja, mutta nyt ajattelin laajentaa aihepiiriä, ihan kaikkeen. Kaikkeen sellaiseen, joka nyt liittyy tähän aikuisen naisen elämään moninaisissa rooleissaan. Paljon on varmasti jatkossakin edellä mainittuja aiheita, mutta enemmän myös sitä ihan ”perushommaa”, eli arkea ja siihen liittyviä asioista, ihania juttuja, mutta myös kääntöpuolta.

Olen hiukan ajatellut myös palata ajassa takaisin, eli muistella joitakin juttuja. Aika monessa on tullut oltua mukana ja aika paljon on reppuun kertynyt kaikenlaista…

Tavoite on, että minimissäänkin yksi postaus blogiin tulisi joka viikko, varmasti ehkä enemmänkin.

Share Button

Kesä meni ja pientä luopumisen tuskaa ilmassa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy on pian täällä. Tykkään kesästä, tykkään myös syksystä. Jotenkin aina yhtä ihana vaihe syksyn tulossa on se, kun voi alkaa sytyttelemään kynttilöitä hämäriin iltoihin. Ta no, kyllähän niitä kaiketi voi sytytellä kesälläkin, mutta tiedät kai, tunnelma ei vaan ole sama.

Tässä kohtaa sitä alkaa miettimään myös mennyttä kesää – olipas ihana ja super-kiireinen kesä! Oli ihania töitä, ihmisiä, hetkiä, kohtaamisia ja vaikka jos mitä.

Minulla oli useita ”työpisteitä” ja myös kaupunkeja oli pari. Oli ne ns. tavalliset työt, eli vakituisemmat ja sitten oli kesäduuni. Kesä todella oli ja meni, vauhdilla, hymy huulilla, pienessä kiireessä suurimman osan ajasta. Kysymys kuuluu nyt – oliko järkevää, vastaus kuuluu – ei ollut, ei.

Enkö siis ole oppinut yrittäjä-vuosinani tästä aiheesta mitään!! Jännää on, että kaikki näyttää aina kalenterissa katsottuna todella hyvältä, mutta kun on toteutuksen aika, on taru toinen. Korostan nyt, en sinällään valita, todellakaan! Olen todella onnellinen siitä, että minulla on töitä ja sellaisia töitä, joita rakastan, sydämestäni. Koitan tässä vaan ikäänkuin ”ääneen” sanoa asioita, joita olisi syytä oppia, tällä ikää ja näillä kilometreillä.

Nyt on sitten totuuden hetki käsillä ja myös luopumisen, uudelleen järjestelyn, ajankäytön opettelun aika. Ja olenkin jo aloittanut! Olen siis totta tosiaan ymmärtänyt, että minunkin vuorokaudessani on 24 tuntia, viikossa 7 päivää ja niin edelleen. Ja olen myös oppinut, että 50-kymppinen nainen, tai ylipäätään minkään ikäinen ihminen ei elä VAIN työtä tehdäkseen.

Olen jo aloittanut luopumisen, ihan konkreettisestikin. Voin sanoa, että ei tunnu mukavalta, mutta valintoja on tehtävä, nyt.

Tässä se tulee – olen päättänyt lopettaa IhaNainen Second Hand-liikkeeni Hämeenlinnan keskustasta, Sibeliuksenkadulta. Tässä kohtaa voin todeta, että liike oli olemassa minun tahdonvoimallani ja suuresta rakkaudesta lajiin. Ja nyt tuntuu tietenkin hiukan pahalta, mutta tiedän ratkaisun olevan oikea.

No niin, hiukan ”vapautuu” aikaa ja ajatustilaa päässä – mihin se nyt sitten jatkossa menee?

Aion käyttää aikani, osaamiseni, paneutumiseni yksinomaan kauneus- ja ihanuus-hommiin 🙂 Aion jälleen osoittaa IhaNaisille Naisille kuinka kauniita, upeita ja uniikkeja he ovatkaan, jokainen. Kosmetiikka, opastukset ja luennot ja kaikki niihin liittyvä tulevat pitämään minut kiireisenä myös, tiedän sen jo nyt.

Aion aikani myös perheeseeni, joka on maailman tärkein ja rakkain!! Ja aion totta tosiaan pitää myös siis vapaata, joskus (vaikka työtäni rakastankin)

Mahtava syksy on aluillaan ja toivon sydämestäni että saan jakaa IhaNaisia asioita mahdollisimman monelle – olipa se sitten meikkivinkkejä, tsemppausta tai työtä!

Tervetuloa IhaNainen syksy 2019 – olen valmis!

 

Share Button

Sama huppari – vaikka mennään johonkin?

Ihanaista sunnuntaita!

On vierähtänytkin näemmä tovi edellisestä kirjoittelusta tänne. Sanottavaa ja ajatuksia on aika paljonkin, mutta ei ole oikein sitten (muka) ehtinyt 😉

Sain eilen illalla ajatuksen aiheesta, josta haluan nyt ihan ehdottomasti kirjoittaa pätkän ja jakaa sen kanssanne, joten täällä ollaan.

Olin eilen illalla teatterissa, piiiitkästä aikaa. Ja rehellisyyden nimissä mainittakoon, että vierailin eilen nykyisen kotikaupunkini teatterissa ensimmäistä kertaa niin, että olin siellä kokonaisen esityksen ajan. Aiemmin olen käynyt katsomassa pikku-pätkiä. Oli hyvä kokemus, niin teatteri kuin esityksin (Tahtien Sota), tykkäsin kovasti!

Yksi juttu sai mut kuitenkin miettimään, pukeutumista ja erityisesti tilannepukeutumista. Tässä voisi kai puhua etiketeistäkin, mutta ei mennä nyt kuitenkaan siihen sen syvällisemmin.

Onko oikeasti niin, että tilannepukeutuminen on katoamassa? Ja tarkoitan siis pukeutumista muihin kuin jokapäiväisiin arki-tilanteisiin.

Saliin pääsyä odotellessamme seurailin melko täyttä teatterin aulaa / ravintolatilaa ja bongailin asuja. Ja nyt haluan korostaa, etten bongaile niitä sinällään arvostelun vinkkelistä, vaan ammattinikin puolesta teen huomioita.

Teatteriyleisön isohkosta joukosta löytyi asuja laidasta laitaan ja erinomaisen hyvä niin. Aloin kuitenkin pohtia sitä, onko esim. teatteri tai konsertti enää sellainen tilanne, että ”mennään johonkin”? Avaan vähän – kun opastan ihanaisia asiakkaitani ihonhoidossa, meikissä, pukeutumisessa jne., on yleisin vastaus ”kyllä mä sitten laitan, kun menen johonkin” 😉 tästä voisi kirjoittaa myös oman stoorin. Mutta siis, näinhän me ajattelemme.

Kysymys kuuluu – mikä on se tilanne ”kun mennään johonkin”?

Mun mielestä on pelkästään hienoa, kun etikettejä venytellään hyvällä maulla esim.juhlassa, isossakin juhlassa (tiedät mitä tarkoitan?). Eikö kuitenkin ole niin esityksen, esittäjien kuin kanssavieraiden kunnioittamista(kin) se, että vähän panostetaan? Puhumattakaan siitä, minkä tunteen saa itselleen, kun vähän laittautuu ”mennessään johonkin”?

Muistan hyvin tietysti ajan, kun omat lapset olivat ihan pikkuisia. Muistan hyvin myös sen, että kun ”mentiin johonkin” – synttäreille, kyläilemään, teatteriin tms. vaihdettiin ”paremmat vaatteet”. Muistan lasten kysyneen, laitetaanko nyt paremmat vaatteet <3

Kuinkas tämä homma menee nykyisin, laitetaanko paremmat vaatteet? Lapsille? Meille aikuisille?

Jottet ymmärrä väärin, en tarkoita että esim. sinne teatteriin pukeudutaan kuin gaala-iltaan, mutta onko kulahtanut (ah, niin ihana pehmeä) college-huppari ja vaelluskengät teatteriasu? Minusta ei.

Mainittakoon, että ilahduin toki kovasti siitä, että valtaosa yleisöstä oli ”mennyt johonkin”, myös pukeutumisessaan, meikissään jne.

Lopuksi – minusta on kovin surullista, jos kadotetaan paremman pukeutumisen kulttuuri, tilannepukeutumisen taito! Olisi niin hienoa, että me vanhemmat ja isovanhemmat saisimme istutettua myös lapsiin ajattelun ”parempien vaatteiden tilanteista”.

Miten sinä ajattelet asiaa?

Hyvässä hengessä ja rakkaudella, Minna

 

Share Button

Alkaneen vuoden kunniaksi!

 

Mahtavaa alkanutta vuotta 2019 jokaiselle tasapuolisesti!

Olkoon tämä vuosi täynnä onnistumisia, uusia kohtaamisia, sopivasti haastavaa (jotta pysyy mieli virkeänä) ja kaikkea huippua!

Teitkö uudenvuoden lupauksia? Minä tein. Tein niitä erityisesti itselleni, enkä niistä sen enempää haluakaan huudella turuilla ja toreilla. Olen nähnyt monta tarinaa viime päivinä siitä, kuinka lupaukset ovat ”niin last season”, mutta eipä haittaa. Lupaukset ja erityisesti kun sellaisin tekee itselleen ja oman itsensä takia, on mielestäni pelkästään hyvä homma.

Vuosi 2019 saatu siis käyntiin ja aina kun vuosi vaihtuu, on vähän kuten olisi isommalla mittakaavalla maanantaissa. Tiedätkö, maanantainahan me aina aloitellaan uusia juttuja.

Olet Ihana by Mekko&Mieli BLOGI, jota nyt siis juuri luet kokee laajennuksen alkaneen vuoden kunniaksi. Olen jakanut ajatuksia pääsääntöisesti omaan ammattiini ja osaamiseen liittyen. Aiheet ovat olleet enemmän tai vähemmän sidoksissa kauneuteen, hyvään oloon, ulkoiseen olemukseen etc. Tätä on luvassa jatkossakin kyllä, mutta laajennetaan hiukan. Jatkossa luvassa on otteita ja ajatuksia aikuisen naisen elämästä, niin arjesta kuin juhlastakin. Itseäni kiehtoo lukea elämänmakuisia blogeja / tarinoita, joissa voidaan kurkistella jonkun toisen ajatuksenjuoksuun ja kokemuksiin. Oikeisiin juttuihin.

Suuressa osassa tulee olemaan omat roolini, eli äitiys, isoäitiys, naisyrittäjyys, paluumuuttajan rooli, vaimon rooli ja tietenkin kauneuden ja tyylin ammattilaisen rooli. Arkeen mahtuu niin mieletön määrä erilaisia rooleja, kuten meillä jokaisella.

Näillä eväillä siis eteenpäin, uutta vuotta 2019!

Voit tilata blogini sivujen alapalkista, jos haluat 🙂

– Minna –

Share Button