Ihanaista sunnuntaita!
On vierähtänytkin näemmä tovi edellisestä kirjoittelusta tänne. Sanottavaa ja ajatuksia on aika paljonkin, mutta ei ole oikein sitten (muka) ehtinyt 😉
Sain eilen illalla ajatuksen aiheesta, josta haluan nyt ihan ehdottomasti kirjoittaa pätkän ja jakaa sen kanssanne, joten täällä ollaan.
Olin eilen illalla teatterissa, piiiitkästä aikaa. Ja rehellisyyden nimissä mainittakoon, että vierailin eilen nykyisen kotikaupunkini teatterissa ensimmäistä kertaa niin, että olin siellä kokonaisen esityksen ajan. Aiemmin olen käynyt katsomassa pikku-pätkiä. Oli hyvä kokemus, niin teatteri kuin esityksin (Tahtien Sota), tykkäsin kovasti!
Yksi juttu sai mut kuitenkin miettimään, pukeutumista ja erityisesti tilannepukeutumista. Tässä voisi kai puhua etiketeistäkin, mutta ei mennä nyt kuitenkaan siihen sen syvällisemmin.
Onko oikeasti niin, että tilannepukeutuminen on katoamassa? Ja tarkoitan siis pukeutumista muihin kuin jokapäiväisiin arki-tilanteisiin.
Saliin pääsyä odotellessamme seurailin melko täyttä teatterin aulaa / ravintolatilaa ja bongailin asuja. Ja nyt haluan korostaa, etten bongaile niitä sinällään arvostelun vinkkelistä, vaan ammattinikin puolesta teen huomioita.
Teatteriyleisön isohkosta joukosta löytyi asuja laidasta laitaan ja erinomaisen hyvä niin. Aloin kuitenkin pohtia sitä, onko esim. teatteri tai konsertti enää sellainen tilanne, että ”mennään johonkin”? Avaan vähän – kun opastan ihanaisia asiakkaitani ihonhoidossa, meikissä, pukeutumisessa jne., on yleisin vastaus ”kyllä mä sitten laitan, kun menen johonkin” 😉 tästä voisi kirjoittaa myös oman stoorin. Mutta siis, näinhän me ajattelemme.
Kysymys kuuluu – mikä on se tilanne ”kun mennään johonkin”?
Mun mielestä on pelkästään hienoa, kun etikettejä venytellään hyvällä maulla esim.juhlassa, isossakin juhlassa (tiedät mitä tarkoitan?). Eikö kuitenkin ole niin esityksen, esittäjien kuin kanssavieraiden kunnioittamista(kin) se, että vähän panostetaan? Puhumattakaan siitä, minkä tunteen saa itselleen, kun vähän laittautuu ”mennessään johonkin”?
Muistan hyvin tietysti ajan, kun omat lapset olivat ihan pikkuisia. Muistan hyvin myös sen, että kun ”mentiin johonkin” – synttäreille, kyläilemään, teatteriin tms. vaihdettiin ”paremmat vaatteet”. Muistan lasten kysyneen, laitetaanko nyt paremmat vaatteet <3
Kuinkas tämä homma menee nykyisin, laitetaanko paremmat vaatteet? Lapsille? Meille aikuisille?
Jottet ymmärrä väärin, en tarkoita että esim. sinne teatteriin pukeudutaan kuin gaala-iltaan, mutta onko kulahtanut (ah, niin ihana pehmeä) college-huppari ja vaelluskengät teatteriasu? Minusta ei.
Mainittakoon, että ilahduin toki kovasti siitä, että valtaosa yleisöstä oli ”mennyt johonkin”, myös pukeutumisessaan, meikissään jne.
Lopuksi – minusta on kovin surullista, jos kadotetaan paremman pukeutumisen kulttuuri, tilannepukeutumisen taito! Olisi niin hienoa, että me vanhemmat ja isovanhemmat saisimme istutettua myös lapsiin ajattelun ”parempien vaatteiden tilanteista”.
Miten sinä ajattelet asiaa?
Hyvässä hengessä ja rakkaudella, Minna
