Julkaisin eilen omassa Facebookissani jälleen omaa kantaani liittyen koulukiusaamiseen ja ylipäätään tähän niin surulliseen ilmiöön. Mielipiteitä on monia, ihan takuulla, mutta itse olen lähinnä surullinen ja äärimmäisen huolissani!
Syyttely, sormella osoittelu tai syyllisen hakeminen ei vie asiaa eteenpäin ja nappaa energiaa väärään suuntaan, eikä sinällään auta ketään tai pelasta yhtäkään tilannetta. Toki, vastuu on aikuisten otettava. Vastuu minun mielestäni jakautuu niin koululle kuin kodillekin.
Aiheessa on nyt tapahtunut räikeitä ylilyöntejä, kuten olemme mediasta saaneet viime päivinä lukea. Ja ihan oman kokemuksen mukaan sanoisin, että tämä oli nyt vain yksi niistä ylilyönneistä, joka nousi julkisuuteen, niitä tapahtuu. Ihminen ON erehtyväinen ja omaa mielipiteet.
Mielestäni tässä pitäisi nyt oikeasti keskittyä siihen, MISTÄ kiusaaminen oikeasti johtuu? ja lisäksi keskittyä siihen, MITEN voitaisiin ennaltaehkäistä mahdollisimman moni tapaus. Koulukiusaamiset saattavat johtaa lapsen / nuoren todella äärimmäisiin ratkaisuihin ja sen, jos jonkun, pitää herättää todellisiin toimiin! Tuska voi olla kaamea 🙁 (olen seurannut tätä erittäin läheltä pitkään, tiedän siis todellakin mistä puhun!)
Olen seurannut melko tarkkaan keskusteluja tästä aiheesta. Liian usein kiusatun tarinassa nousee esiin ulkoiseen olemukseen liittyvät seikat! On liikaa sitä tai tätä / puuttuu sitä tai tätä. Onko todella tarkoitus, että jokaisella lapsella on satojen eurojen SAMANLAISET merkkikamat, jotta voi olla hyväksytty eikä joudu kiusatuksi? Onko persoonallisuus oikeasti kielletty?
Olen erityisesti kiinnittänyt huomiota tyttölasten surullisiin ja itkettäviin tarinoihin. Millainen TYTÖN pitää olla, jotta hän voi olla kokonaisuudessaan, ulkoisestikin hyväksytty?? Tulee väistämättä mieleen, mitä näissä tilanteissa tapahtuu keholliselle itsetunnolle ja ylipäätään omanarvontunteelle?
Sosiaalisella medialla on ihan järkyttävän suuri voima – hyvässä ja pahassa. Täydellisen ulkomuodon / ulkonäön tavoittelu on arkea jo 10-vuotiailla, kauheaa minusta! Olen tehnyt töitä yli 30 vuoden ajan ulkonäön ja ulkoisen olemuksen maailmassa. Ulkoinen olemus on ollut myös vuosia ”työkaluni”, tunnen tämän homman. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kaikki käy vain rankemmaksi tänä SOMEn aikana. Kuka USKALTAA enää olla riittävän kauan lapsi ja luonnollisesti viehättävä ja kaunis – todella tuntea olevansa.
Minusta nyt tarvitaan oikeasti asennekasvatusta erilaisuuden ja persoonallisuuden hyväksymisessä ja erityisesti ITSETUNNON kasvattamisessa. Tyttöjen (tietysti myös poikien tai muun sukupuolisten) täytyy pystyä saamaan ihanuuden kokemuksia omasta itsestään ilman jäätäviä kuvafilttereitä ja niitä satojen eurojen kamppeita. Lapsi tai nuori on yhtä ihana ja arvokas persoonallisissa kierrätys-kuteissa tai vaikka säkki päällä.
Vuodatus tuli, mutta tämä tilanne on niin surullinen 🙁
Mitä mieltä sinä olet? Olisin kiitollinen näkemyksistä ja kokemuksista! Laita vaikka meiliä osoitteeseen minna@mekkojamieli.com – minulta ne eivät eteenpäin lähde.
– Minna –
