Päiväkirja – vol.2

TIISTAI 31.3.2020

Tiistaille oli jo valmiiksi melkoisesti suunnitelmaa – istumista koneella, kotona maalla. Olin päättänyt, että aloitan heti viimeistään siinä 8 aikaan, mutta ”venyin” kera kahvin ja aamun uutisten yli 9 saakka.

On muuten kyllä jännä juttu, kuinka sitä vaan tottuu asioihin. Kun herään ja nousen, niin kävelen lähes suoraan avaamaan telkkarin… Ja teen sen usein myös viikonloppuna, vaan todetakseni ettei aikaiseen aamuun kuulukaan silloin aamutelkkaria, sellasta pohdintaa 😉

Jotenkin sitä ehkä vähän ”kiristi” päätä avata kone ja aloittaa, ohjelmassa oli viimeisiä asioita veroilmoitusta varten kirjanpitäjälle ja sitten ne kuuluisaksikin tulleet yrittäjän tukihakemus-hommelit. No mutta, tehtyä tuli ja myös tuijotettua koneen ruutua, noin nelisen tuntia kaiken kaikkiaan.

Olipa muuten ikävä ilma tiistaina 🙁 nyt sitä on jotenkin niin virittänyt mielensä jo kevääseen, että ihan meinas mennä mieli matalaksi, kun oli lumi aamulla maassa ja kamalan kylmä tuuli! Käytin koirat siis ”talon nurkalla” päivällä… Itse ainakin täällä maalla jotenkin niin kovasti odottaa kevään tuloa. Pihahommat (jotka ei sitten ihan heti lopukaan) ja seuraaminen uudesta kasvusta, aika ihanaa!

Tärkeitä hetkiä monissakin päivissä on ehdottomasti myös keskustelut äidin kanssa puhelimessa. Tuntuu niin ikävältä, että tässä kohtaa ei voida tavata. Olen kovasti onnellinen ja tyytyväinen, että hän on fiksu ja pysyttelee kotona, ulkoiluhommia lukuunottamatta.

Iltapuoli päivästä olikin varsin rento – virkkamista, telkkaria ja vähän pyykin pesua 🙂

Mikä päivässä suretti? Kevään ”lykkääntyminen” ja huoli yrityksestä ja ihan vaan yleisesti pärjäämisestä tässä tilanteessa.

Mikä päivässä ilahdutti? Monet asiat, sellaiset aika yksinkertaiset.

**************************************************************

 

KESKIVIIKKO 1.4.2020

Aprillipäivä… eipä oikein taida olla pilojen aika juuri nyt. Toisaalta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että huumorilla ja kuitenkin positiivisella asenteella jaksaa itse monissa tilanteissa paljon paremmin.

Niiden koko lailla saman tyyppisten aamutoimien jälkeen matka suuntasi aamupäivällä kohti Kauneushuonettani, Hallituskadulla, Hämeenlinnan keskustassa. Hyvänen aika, en ole oikeastaan edes käynyt siellä puoleentoista viikkoon!! Normaalioloissa teen siellä paljon yksityisiä ihonhoito- ja meikkausopastuksia henkilökohtaisesti asiakkaille tai ryhmille. Kuten saattaa arvata, kaikki on nyt peruuntuneet 🙁 ja ties kuinka pitkäksi aikaa. Meikkaajan työt on nyt vähän sellainen homma, että sitä ei kovastikaan voi harjoittaa, kosketusta kun ei voi välttää. Tahdon itse olla asiassa vastuullinen ja huomaan, että myös asiakkaani toivovat samaa.

Siivoilin vähän siellä paikkoja ja keräilin kosmetiikkatuotteita mukaani asiakkaille toimitettaviksi. IHANAA, kun saa toimittaa!! Tapasin lyhyesti myös ihanan kollegani naapurista ja lyhyesti siinä pohdittiin, mitä mahtaa kaikki tämä tuoda meille kauneusalan yrittäjille. Kauheeta, kun ei voitu halata…

Matka jatkui kohti Goodmania ja The Body Shop kauppaani, luvassa mm. varaston siivousta. Siinähän sitä vierähti päivä jälleen niissä omissa ihanissa työjutuissa, kosmetiikan parissa.

Voi ihanuus, sitten odottikin jo METSÄLENKKI, parasta! Täällä maalla on niin mahtavaa, kun voi löytää paikkoja ja reittejä, jossa saa todella mennä ihan rauhassa, hengittää syvään ja nauttia metsän voimasta. Mä niin nautin! Yhdessä rakkaiden ja koirien kanssa, vaihtelevilla kokoonpanoilla.

Hyvään päivään kuuluu ehdottomasti myös juttelut puhelimessa rakkaiden lasten kanssa – Linda & Aleksi <3

Ja kauniiksi lopuksi, iltaan kuuluu mun ja mieheni ”appelsiinihetki” 😉 hänen hommansa on kuoria ja palastella ja sit syödään 🙂 hyvä palvelu, vai mitä?

                      

Aika arkisia, mut niitä ”mun juttuja” 🙂

Mikä päivässä suretti? Rehellisesti sanottuna, ei kauheesti mikään!

Mikä päivässä ilahdutti? Taaskin, monet asiat 🙂

Sellaiset tiistai & keskiviikko.

 

Halauksia, Minna

 

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *