Mitäs nyt sitten?

Olenpas tässä korona-kurimuksen aikan miettinyt ja paljon – kaikenlaista!

Olen kelannut aikaa taaksepäin, aina sinne parinkymmenen vuoden taakse. Olen miettinyt elämää – töitä ja muutakin. Summana voisi kai todeta, että olen kyllä totisesti saanut olla todella monessa mukana.

Suurimmaksi osaksi olen itse työllistänyt itseni, olen luonut itselleni niin sanotun työpaikan. Välillä on mennyt maaliin, hyvinkin ja välillä on karahtanut karille ihan kunnolla. Kokemuksia yhtä kaikki!

En ole koskaan tottunut pääsemään helpolla mistään. Olen tottunut tekemään todella paljon töitä ja paljon myös ihan niitä monelle yrittäjälle tuttuja ”ilmaisia hommia”. Tunti-, päivä- ja viikkokausiakin asioita aamusta iltaan, josta ei suoranaisesti saa mitään palkkaa, ei heti eikä mahdollisesti myöhemminkään. Moni miettii tässä kohtaa tekstiä : No miks teit? Koska halusin ja uskoin, koska olen saanut suurimmaksi osaksi tehdä sitä, mitä eniten rakastan, siis töissä ja niiden suhteen.

Tässä samalla huomaan melko merkittävän jutun, mitä en ihan suoraan sanottuna ole edes sen kummemmin ajatellut. Jutun, joka tuntuu jotenkin jopa hiukan pahalta…. Huomaan, että minut on varmasti mitä suurimmassa määrin arvioitu aina enemmän tai vähemmän TYÖN KAUTTA! Eli toisin sanoen, olen olemassa suurimmalle osalle ihmisistä työn kautta – puhujana, yrittäjänä, opastajana, meikkaajana, kosmetologina, esimiehenä ja niin edelleen.

Kysymys kuuluu – entä JOS en enää olekaan? Olemassa työn kautta? Mitenkäs sitten ollaan? Tuntuu aika järkyltä vastata itselleen, että oikeastaan en tiedä… Elämä on minulla määräytynyt ja muodotunut työ edellä – aikataulut, tapaamiset, lomat (mitkä lomat??), harvinaiset vapaat jne…. Vaan eipä muodostu enää!

Olen tosiaankin nyt uuden edessä! Ja suoraan sanottuna olen tästä aika innoissani 🙂 Olen monessakin yhteydessä todennut, että ”ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin” – se piti nytkin paikkansa. Tämä siis nyt tähän korona-aikaan viitaten. Olen joutunut (saanut) olla vapaalla, olen joutunut (saanut) aikaa olla perheen lisäksi myös itseni kanssa ja niin edelleen. Ja kuten sanottu, olen aika innoissani.

Mitäs nyt sitten?

Yrittäjänä tietenkin jatkan kosmetiikan parissa ja olen siis töissä, mutta nyt olen töissä, kuten ”normaalit ihmiset”. Tulee olemaan vapaapäiviä, jopa hiukan kesälomaa – tuntuu ihan mahtavalta!

Viime päivät olen miettinyt, että haluaisin tehdä jotain uutta… en töitä, vaan jotain muuta. Aika huikea fiilis pohtia tälläistä, mulla todellakin voisi olla aikaa tehdä ”jotain muuta”. Yhtään en vielä tiedä, mitä se tulee olemaan ja tuleeko, mutta mietinnässä on. Ja se tuntuu nyt niin hyvältä 🙂

Mielenkiinnolla siis kohti tulevaa 🙂 Ei todellakaan niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Minna

Share Button

Päivän pelastaja, ehkä ja toivottavasti!

 HYVÄ ASIAKASPALVELU, HYVÄ ASIAKASPALVELIJA, ERINOMAINEN PALVELU, AMMATTITAITOINEN PALVELU….

Nimitetäänpä sitä nyt sitten millä termillä vaan, on se melko ylivertaista, vai mitä?

Taas palaan tylsänä tähän ”vallitsevaan tilanteeseen”, mutta tässä(kään) sitä ei vaan voi ohittaa. Nimittäin, jotenkin olen itse kokenut saavani lähes kaikkialla, missä asioin, nyt entistäkin parempaa palvelua. Mistä mahtaa johtua, en lähde sitä analysoimaan sen enmpää. Olen kuitenkin tästä tekemästäni huomiosta erittäin iloinen 🙂

Pyrin myös itse olemaan aina se hyvä ja ammattitaitoinen asiakaspalvelija. Olen saanut paljon palautetta vuosien saatossa toki, laidasta laitaan. On se pääsääntöisesti ollut hyvää, mutta joukkoon mahtuu toki muutakin. Nyt viime päivinä olen saanut muutamilta ihmisiltä kuulla, että he ovat saaneet minulta parhaat mahdolliset vinkit ja että heillä on luottavainen olo tehdä kanssani kosmetiikka-kauppaa, ihanaa 🙂

Jokaisella meistä on mielestäni oikeus vaatia vähintäänkin asiallista palvelua, kaikkialla. Jos palvelu ei miellytä, siitä pitää voida ja saada sanoa ja toki myös äänestää jaloillaan.

Erityisen iloisesti itseni on yllättänyt viime aikoina nuoret aikuiset asiakaspalvelijat. Hymy on ollut herkässä ja käytös kaikin puolin äärimmäisen kohteliasta. Se tuntuu mielettömän hienolta.

Mistä se hyvä palvelu vaikka niissä nopeissa kohtaamisissa koostuu? Mun mielestä HYMY on vaan täysin ohittamaton juttu. Kun se kuorrutetaan sopivasti rennolla ja ystävällisellä, sekä välittävällä palvelulla ja asenteella,  kyllä toimiiiiii!!!

Tänä aikana on totisesti saanut nahoissaan kokea sen ihan konreettisesti, että asiakas maksaa meidän palkan! Hyvä pitää mielessä näissä töissä, aina.

Haluan tähän vielä ihan lyhyesti kertoa yhden kohtaamisen itseltäni. Sain puhelin puhelinoperaattorilta viime viikolla. Olin jättänyt viestin edellisenä iltana ja jo seuraavana aamuna sain siis tuon soiton. Käytiin tämän asiakaspalvelijan kanssa asiat läpi. Kaikki tapahtui selkeästi, helposti ja nopsaan. Kun asiat oli selvät, hän kysyi : Minkä alan yrittäjä oot tarkemmin ottaen? Kuinka on nyt mennyt? Onko mitään hommia nyt jne jne. Lopuksi hän toivotti kovin vilpittömästi tsemppiä ja kaikesta huolimatta kivaa päivää. Hänen ei missään nimessä olisi ”tarvinnut” alkaa kyselemään kuulumisia tms., mutta hän sai sillä kiinnostumisella mulle kovasti kivan fiiliksen 🙂 Näitä tarinoita olisi muitakin, mutta olkoon tämä nyt esimerkkinä.

Ollaan siis ihmisiä ihmiselle, töissä ja kotona 🙂

Minna

 

 

Share Button

Saan tehdä sitä, mitä eniten rakastan! (kolumni SE-lehdessä)

SAAN TEHDÄ SITÄ, MITÄ ENITEN RAKASTAN

 

On kirjoitettava siitä, mikä mielessä aktiivisesti pyörii. Päällimmäisenä mielissä
meillä kaikilla on tietenkin terveys, oma ja läheisten, näin toivon. Kuitenkin huoli on vähintäänkin vuoren kokoinen myös toimeentulosta, niistä joka päivän töistä, omista ja toisten.

Olen yrittäjä, pienen pieni kauneusalan yrittäjä. Saan tehdä sitä, mitä parhaiten
osaan, mihin olen saanut koulutuksen ja ennen kaikkea saan tehdä sitä, mitä eniten rakastan! Mikä sen parempaa.

Olen myös työnantaja, saan tarjota töitä muutamalle
äärimmäisen innokkaalle ja ihanalle nuorelle ihmiselle. Se antaa ylpeyden tunteen, joka päivä – paitsi nyt! En voi tuntea vähääkään ylpeyttä siitä, että jouduin ojentamaan näille nuorille ammattilaisille lomautus laput muutama viikko sitten.
Tiedän toki, etten suinkaan ole tunteitteni kanssa yksin, joskaan se ei sinällään vähennä tuskaa.

Pitää käsi sydämellä tunnustaa, että on tullut jälleen kerran mietittyä tätä yrittäjänäolemisen ihanuutta ja kamaluutta. Onko tässä hyvänen aika mitään järkeä? Mikä ajaa ihmistä tekemään tätä?

Me yrittäjät olemme aina väistämättä eri arvoisessa
asemassa, kun avun tarve tulee. Kiitän todella Suomen hallitusta niistä toimista, joita se on aikaan saanut yrittäjien ja yritysten turvaamiseen tänä järkyttävänä aikana.
Joskin täytyy samaan hengen vetoon todeta, että tasan ei mene nallekarkit,
tässäkään, valitettavasti. Siitä tunteesta, kun työkalenterista tyhjenee työt kahdessavuorokaudessa 90 %, voisi kirjoittaa enemmänkin. Tässä tyydyn vain toteamaan, että kylmähiki kiipesi, ei pelkästään otsalle, vaan koko kehoon.

Me yrittäjät olemme melko sitkeää porukkaa, väittäisin. Tämä johtunee siitä, että saamme nimenomaan tehdä sitä, mitä parhaiten osaamme, mitä eniten
rakastamme. Tänä aikana kysytään sitkeyttä, isompaa uskoa tulevaan kuin koskaansekä kaikkea mahdollista tukea, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Me olemme ihmisiä, myös.

Niin, on tässä kaiketi kuitenkin jotain järkeä, kai. Tätä ajaa tekemään rakkaus, siihen omaan työhön. Tätä ajaa tekemään iso usko aina vaan paremmasta. Tätä ajaa tekemään kaikki se, mitä yrittäminen parhaimmillaan tarjoaa. Omalla kohdallani sitä on myös mahdollisuus tarjota töitä muille. Mutta se, mikä tähän ei aja, ainakaan minua, on niin sanottu ja melko kuuluisakin käsite : yrittäjän vapaus – mikä tai mitä se on?

Olen siis pienen pieni kauneusalan yrittäjä, ja usko on vahva, edelleen ja kaikesta huolimatta! Saan tehdä sitä, mitä eniten rakastan.

Haluan yrittää, toivottavasti Sinäkin!

-Minna –

Share Button

Annetaan ja otetaan vastaan! (kolumni SE-lehdessä)

ANNETAAN JA OTETAAN VASTAAN

Saattaa olla turhaa edes mainita, mutta toteanpa kuitenkin, elämme keskellä karmeaa, pelottavaa ja jokseenkin epätodellista aikaa.

Pelko, tuska, turhautuminen ja epätoivo lienee niitä isoimpia tunteita mielissämme. Tilanne on sama kaikkialla ja koskettaa jollakin tapaa meitä ihan jokaista.

Terveisiä Suomesta, Hämeestä. Me suomalaisethan emme ole sosiaalisuuden tai poskisuudelmien malli-kansa, mutta kyllä se täälläkin on vaikuttanut tämä homma!
Olemme entistäkin etäämmällä toisistamme, joka on tietenkin äärimmäisen tärkeää ja viisasta nyt. Olen pannut merkille kuitenkin erään seikan, joka ei ole välttämätön, tässäkään ajassa. Keskellemme on laskeutunut, oletettavasti pelonkin myötä, vihaisuus ja ihan valtava negatiivisuus.

Satuin kuulemaan tänä aamuna radiosta keskustelua tästä aiheesta. Kuuluuko nyt olla vihainen? Eikö ole olemassa mitään positiivista? Onko positiivisuus nyt siis kerta kaikkiaan julistettu pannaan ja tuomittu olemaan täysin turhaa hömpötystä?
Ei voi olla näin! Väittäisin, että positiivisuus toisiamme kohtaan, ei levitä virusta sen enempää. Leviääkö tämä kammotus vähemmän, jos kiukuttelemme toisillemme kaupassa, roskia viedessä tai kotona? Luomme jäätäviä katseita ja ikäviä ilmeitä täysin vieraitakin ihmisiä kohtaan. Tähän on monilta osin tultu.

Olen useasti miettinyt, myös täysin ilman tätä pelottavaa tilannetta, tapaamme antaa
hymyjä, kohteliaisuuksia, mukavia sanoja tai ehkä siis paremminkin tämän puutetta. Ihan
oma tarinansa on myös tapamme vastaanottaa niitä. Olkoon naiivia, typerää tai hömppää, mutta itse uskon edellä mainittujen voimaan, tässäkin ajassa.

Kohteliaisuus, pieni hymy tai jo lempeä ilme voi todella pelastaa päivän. Ei voi olla keneltäkään pois, jos kerromme kaverille jotakin mieltä piristävää tai kiukun sijaan hymyilemme vastaantulevalle, turvavälin päästä. Osata antaa on ihan oma lajinsa ja sitä voi harjoitella ja kokeilla. Kokeilla kannattaa myös positiivisuuden, kohteliaisuuden ja hymyn vastaanottamista. Jos joku kehuu Sinua, älä lähde sille niin tutulle ”vähättely-linjalle”, vaatimattomuus ei kaunista ketään. Nauti!

Positiivisuus ei tee ihmisestä huonompaa, tyhmempää tai jotenkin välinpitämätöntä,
päinvastoin. Hymy vieraalle tai tutulle ei voi pahentaa viruksen leviämistä, mutta sen sijaan
se voi todella pelastaa päivän ja auttaa jaksamaan tämän karmeuden keskellä.

Hymyä täältä siis jokaiselle, kaikesta huolimatta!

Share Button

Aikuisen naisen päiväkirja – se on se!

SUURKIITOS monille viestiä lähettäneille, kun tiedustelin taannoin sitä, mikä aihe blogissa voisi olla kiinnostava 🙂

Vastauksia ja ajatuksia tuli ihan laidasta laitaan – kaikkea melko ”yksityisistä” jutuista aina ihonhoito-, meikki- ja tyylivinkkeihin. Ihan parasta, kun tuli ajatuksia!

Nyt tartuin kiinni kuitenkin aiheeseen, joka oli mielestäni aika hauska. Moni tietää, että touhuan melko paljon sinne ja tänne, erilaisia juttuja. Sekä töissä että vapaalla. Aiheeksi ehdotettiin ”päiväkirjaa”, eli siis tekstiä ja ajatuksia siitä, mitä päivissäni suunnilleen tapahtuu, millaisiin asioihin törmään, mitä ajatuksia ja ideoita herää päivän aikana jne jne. Otetaan tämä!

Aion kirjoittaa päiväkirjaani melko vapaalla tyylillä, eli takuuvarmaa on, että tulen seilaamaan ihan laidasta laitaan… tavoilleni uskollisena. Ajattelin kirjoittaa muutaman kerran viikossa, aina useamman päivän kerrallaan. Liitän mukaan aina pari kuvaa päivästä 🙂

No niin – tuumasta toimeen 🙂 aloitan nyt kuitenkin yhdellä päivällä, eli eilisellä maanantailla, 30.3.20.

************************************************

MAANANTAI 30.3.2020

Maanantaiaamu… en valita! Tykkään oikeastaan arjesta melkoisesti, vaikka mielestäni osaan (nykyään jo) nauttia myöskin vapaasta.

Herätys /herääminen on minulla kokolailla samoihin aikoihin, olipa sitten arki tai pyhä. Siihen se asettui maanantainakin, noin klo 7. Olen aina ollut vähän sellainen, että jos nukun esim. klo 9 saakka, niin jotenkin päivä on ”menetetty”. Esimerkiksi viikonloppusin, jos on vapaata, on aikaisten aamujen omat hetket ihan parasta 🙂

Aamu meni aika tyypillisissä merkeissä, kahvit ja aamutelkkari – uutiset ja päivän polttavat. No, tässä hetkessä jokainen tietää, mitä se aihe-tarjonta on 🙁 Toisaalta on näin mikro-yrittäjänä on todella tärkeää pysyä hereillä tapahtumista.

Tiedossa ja käsillä työpäivä The Body Shop – myymälässäni kauppakeskus Goodmanissa, kivaa 🙂 Ennen töihin lähtöä tietenkin tukan rullaukset, meikit ja sen sellaiset hommat.

Kuten ehkä kuvitella saattaakin, oli päivä kauppakeskuksessa hyvin, hyvin rauhallinen, joskin joitakin ihania asiakkaittakin toki piipahteli ostoksilla. Palvella sai jälleen sekä suomen kielellä, että myös enkuksi. Piristää mukavasti päivää muuten, kun pitää vähän skarpata kielessä 😉 Sain neuvoa ja opastaa niin ihonhoito- kuin meikkiasioissa kuin shampoo valinnoissakin – melko tyypillinen päivä The Body Shop maailmassa siis.

Päivän agendaan kuului myös huhti- ja toukokuun uudelleen budjetointia, oikeastaan siis tavoite-budjetin viilausta, tilanne huomioon ottaen. Ei ole helppoa ei! Ehkä tuo homma vei minut ajatuksiin yrittäjyydestä jälleen kerran… Tulipahan sellainen tunne, että piti postata someen myös tunnelmista, no joo… Mutta kyllä täytyy sanoa, että ajatukset oli loppupäivän melko tiukasti siinä, kuinka tästä selvitään yrityksen kanssa, saadaanko palkat maksuun, mitenkäs kaikki muut maksut jne. Tämä pohdinta toki on ollut oikeastaan päällimmäisenä mielessä jo pari-kolme viikkoa!

No, eipä siinä, kaikki voitava tehdään ja piste. Toisiin ajatuksiin siis mars! Kaupalla meillä vaihtuu kampanjat melko tiuhaan ja niiden esillepanoa oli siis myös agendalla asiakkaiden palvelun lisäksi 🙂

Kotona, maalla taisin olla siinä puoli 7 aikoihin. Siinä sitten keskustelut ajautuivat jälleen edellämainittuihin aiheisiin, melko luontevasti. On parasta, kun voi jakaa asioita ja huolia myös kotona!

Jeee, telkkarista tuli Kaappaus keittiössä – tykkään siitä ja ajatukset siirtyi mukavasti muualle, joskin rehellisyyden nimissä tuli katsottua myös A-studio.

Melko ajoissa nukkumaan, ihan sikseenkin hyvillä mielin 🙂

Mikä päivässä suretti?  No, tämä yrittäjyyteen liittyvä haastevyyhti, koska korona 🙁

Mikä päivässä ilahdutti?  Monetkin asiat, kuten se, että SAAN kuitenkin mennä töihin, mulla on ihana perhe ja koti!

Sellainen maanantai tällä Yrittäjänaisella.

Halauksia, Minna

 

Share Button

Kauneus on ihana työ!

Aiemmin täällä blogissa kerroinkin, että aion raivata entistäkin enemmän tilaa ja aikaa ”kauneus-töille”, niin tein ja olen kyllä niin tyytyväinen! Edelleen olen luonnolisestikin sitä mieltä, että kierrätys ja Second Handin suosiminen on vähintäänkin suositeltavaa meille kaikille. Silti – Second Hand kauppias en halua nyt olla… kauneus ja upeiden ja mielettömien asiakkaiden passaus kauneus-asioissa on mun juttu 🙂

No mikä muuttui suurten päätösten myötä (siis että luovuin Second Hand kaupasta). Se muuttui, että minulla on AIKAA panauetua asiakkaitteni, uusien, vanhojen ja tulevien tarpeisiin entistäkin paremmin. Ja tulihan tässä mukana myös sellainen mukava juttu, että saatan joskus oikeasti pitää myös vapaapäivän, ja se ON luksusta minulle, koska en ole tottunut…

 

Olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että kaikki kosmetiikka tulisi myydä perusteellisten keskustelujen, testaamisten ja kokeilujen jälkeen – kosmetiikka on todella henkilökohtainen juttu. Voi jessus sitä purkkien ja purnukoiden määrää, mitä meillä naisilla vallankin on kaapeissa käyttämättöminä, huh huh. Usein, kuulemma, syynä on juurikin se, ettei IhaNainen tiennyt mitä osti. Kosmetiikka on henkilökohtainen juttu ja vaatii kaverikseen erittäin henkilökohtaisen palvelun ja asiaan paneutuvan osaajan. No wau, nyt mulla on aikaa paneutua.. no, ainakin vähän paremmin.

 

Kauneustyö on rakkaudesta lajiin! Aika paljon on tullut poukkoiltua sinne ja tänne, mutta jotenkin tämän pariin veri vaan vetää, kerta toisensa jälkeen.

En tiedä paremmin mielihyvää työstä tuovaa hetkeä, kuin se, että asiakkaani näkee (todella) ja kokee (todella) oman kauneutensa ja upeutensa. Mun duunissa tätä tapahtuu ihan tämän tuosta 🙂 On niin parasta olla jakamassa niitä hetkiä.

Kauneus on ihana työ!

 

Share Button

Ihanan kauhea yrittäjyys

On se IhaNaista, välillä… suurimmaksi osaksi, nimittäin yrittäjyys.

Eilen vietettiin Yrittäjän päivää, kuten varmasti lähes jokainen laittoi merkille, jos hiukankin katsoo telkkaria, lukee lehtiä, selaa somea tai muuta sen sellaista. Yrittäjän päivässä on ainakin se hyvä juttu, että joka kerta alkaa miettiä sitä omaa yrittämistään, moneltakin kantilta.

Jokainen yrittäjä tietää ne kliseet ”helppoa se ei ole, on ylä-ja alamäkiä jne jne”. Jokainen yrittäjä voi uskoakseni allekirjoittaa, ainakin joiltakin osin sen, että yrittäjän homma on välillä ihan suoraan sanottuna ihan täysin mielipuolista touhua! Ja kuitenkin niin tajuttoman IHANAAAA!

Olen toiminut melko aktiivisesti jo reilut 10 vuotta myös yrittäjien järjestötoiminnassa ja se on ihan mahtavaa, monestakin syystä. Kuulun tällä hetkellä Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisiin ja olen myös hallituksen jäsen. Olen tästä ylpeä ja koen saavani niin yhdistykseltä kuin ”kanssa-yrittäjänaisilta” ihan älyttömän paljon. KIITOS teille kaikki IhaNaiset! Minusta jokaisen yrittäjän, olkoon nainen, mies tai muun sukupuolinen, kannattaisi KUULUA johonkin, siis yhdistykseen, verkostoon, ryhmään, porukkaan… Yrittäjää oikeasti ymmärtää VAIN toinen yrittäjä, siis täysin.

Yrittämiseen toden totta kuuluu myötä-ja vastamäkeä, se on sanomattakin selvää. Samalla tavoin yrittäminen vaan on yhtä aikaa ihanaa ja ihan kamalaa. No, jos on kamalaa, miksi tekee jotain sellaista? Koska se on välillä niin ihanaa!!! Helppoa ymmärtää, vai mitä?

Mun mielestäni yrittämisessä parasta on ehdottomasti se, että saan tehdä duunia, jota todellakin RAKASTAN (#ihaniaduunejamulla),sitä, joka on mun juttu, jossa olen super-ammattilainen! Tämä on parasta! Parasta on myös mielettömät kollegat ja tietenkin ASIAKKAAT – SUURKIITOS jokaiselle asiakkaalleni siitä, että saan tehdä rakastamaani työtä yhdessä teidän kanssanne. Olen tästä todella nöyrän kiitollinen!

Hyvää yrittäjyydessä on omien aikataulujen sorvaamisen mahdollisuus (lue : töissä 24/7). Niinhän sitä uskoo, edelleenkin. Todellisuudessa ja vähän vakavastikin otettuna, se mahdollisuus ON olemassa. Toisinaan se, että on joskus valmis tekemään vain 10-tuntisen työpäivän, voi tarkoittaa asiakkaan ja vaikka toisenkin menettämistä. Joskus taas voi pitää vapaapäivää ihan todella hyvällä omalla tunnolla (siis jos osaa). Tämä todellakin on taitolaji!

Ei todellakaan ole mikään salaisuus, että olen joutunut joskus taannoin laskemaan epäonnistumisten liukumäkeä yrittäjänä melko korkealta aina pohjamutiin saakka. Voin sanoa, ettei ollut kivaa! Kaikki meni. Mutta hei, täällä ollaan, iloisesti yrittäjänä.

Yrittäjän tärkeimpiä ominaisuuksia on tietysti lukuisia ja riippuu siitä, kuka niistä kertoo. Minusta niitä on muutama – rohkeus, usko omaan juttuun, rohkeus, usko omaan juttuun, periksiantamattomuus, rohkeus, hullun-rohkeus, usko omaan juttuun ja mitä näitä nyt on.

Olen oikeasti ja iloisesti yrittäjä, enkä halua mitään muuta! Rakastan työtäni, asiakkaitani, kollegoitani ja tätä hullunmyllyä (ainakin välillä).

Hyvä ME, YRITTÄJÄT!

Share Button

Kesä meni ja pientä luopumisen tuskaa ilmassa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy on pian täällä. Tykkään kesästä, tykkään myös syksystä. Jotenkin aina yhtä ihana vaihe syksyn tulossa on se, kun voi alkaa sytyttelemään kynttilöitä hämäriin iltoihin. Ta no, kyllähän niitä kaiketi voi sytytellä kesälläkin, mutta tiedät kai, tunnelma ei vaan ole sama.

Tässä kohtaa sitä alkaa miettimään myös mennyttä kesää – olipas ihana ja super-kiireinen kesä! Oli ihania töitä, ihmisiä, hetkiä, kohtaamisia ja vaikka jos mitä.

Minulla oli useita ”työpisteitä” ja myös kaupunkeja oli pari. Oli ne ns. tavalliset työt, eli vakituisemmat ja sitten oli kesäduuni. Kesä todella oli ja meni, vauhdilla, hymy huulilla, pienessä kiireessä suurimman osan ajasta. Kysymys kuuluu nyt – oliko järkevää, vastaus kuuluu – ei ollut, ei.

Enkö siis ole oppinut yrittäjä-vuosinani tästä aiheesta mitään!! Jännää on, että kaikki näyttää aina kalenterissa katsottuna todella hyvältä, mutta kun on toteutuksen aika, on taru toinen. Korostan nyt, en sinällään valita, todellakaan! Olen todella onnellinen siitä, että minulla on töitä ja sellaisia töitä, joita rakastan, sydämestäni. Koitan tässä vaan ikäänkuin ”ääneen” sanoa asioita, joita olisi syytä oppia, tällä ikää ja näillä kilometreillä.

Nyt on sitten totuuden hetki käsillä ja myös luopumisen, uudelleen järjestelyn, ajankäytön opettelun aika. Ja olenkin jo aloittanut! Olen siis totta tosiaan ymmärtänyt, että minunkin vuorokaudessani on 24 tuntia, viikossa 7 päivää ja niin edelleen. Ja olen myös oppinut, että 50-kymppinen nainen, tai ylipäätään minkään ikäinen ihminen ei elä VAIN työtä tehdäkseen.

Olen jo aloittanut luopumisen, ihan konkreettisestikin. Voin sanoa, että ei tunnu mukavalta, mutta valintoja on tehtävä, nyt.

Tässä se tulee – olen päättänyt lopettaa IhaNainen Second Hand-liikkeeni Hämeenlinnan keskustasta, Sibeliuksenkadulta. Tässä kohtaa voin todeta, että liike oli olemassa minun tahdonvoimallani ja suuresta rakkaudesta lajiin. Ja nyt tuntuu tietenkin hiukan pahalta, mutta tiedän ratkaisun olevan oikea.

No niin, hiukan ”vapautuu” aikaa ja ajatustilaa päässä – mihin se nyt sitten jatkossa menee?

Aion käyttää aikani, osaamiseni, paneutumiseni yksinomaan kauneus- ja ihanuus-hommiin 🙂 Aion jälleen osoittaa IhaNaisille Naisille kuinka kauniita, upeita ja uniikkeja he ovatkaan, jokainen. Kosmetiikka, opastukset ja luennot ja kaikki niihin liittyvä tulevat pitämään minut kiireisenä myös, tiedän sen jo nyt.

Aion aikani myös perheeseeni, joka on maailman tärkein ja rakkain!! Ja aion totta tosiaan pitää myös siis vapaata, joskus (vaikka työtäni rakastankin)

Mahtava syksy on aluillaan ja toivon sydämestäni että saan jakaa IhaNaisia asioita mahdollisimman monelle – olipa se sitten meikkivinkkejä, tsemppausta tai työtä!

Tervetuloa IhaNainen syksy 2019 – olen valmis!

 

Share Button

Sama huppari – vaikka mennään johonkin?

Ihanaista sunnuntaita!

On vierähtänytkin näemmä tovi edellisestä kirjoittelusta tänne. Sanottavaa ja ajatuksia on aika paljonkin, mutta ei ole oikein sitten (muka) ehtinyt 😉

Sain eilen illalla ajatuksen aiheesta, josta haluan nyt ihan ehdottomasti kirjoittaa pätkän ja jakaa sen kanssanne, joten täällä ollaan.

Olin eilen illalla teatterissa, piiiitkästä aikaa. Ja rehellisyyden nimissä mainittakoon, että vierailin eilen nykyisen kotikaupunkini teatterissa ensimmäistä kertaa niin, että olin siellä kokonaisen esityksen ajan. Aiemmin olen käynyt katsomassa pikku-pätkiä. Oli hyvä kokemus, niin teatteri kuin esityksin (Tahtien Sota), tykkäsin kovasti!

Yksi juttu sai mut kuitenkin miettimään, pukeutumista ja erityisesti tilannepukeutumista. Tässä voisi kai puhua etiketeistäkin, mutta ei mennä nyt kuitenkaan siihen sen syvällisemmin.

Onko oikeasti niin, että tilannepukeutuminen on katoamassa? Ja tarkoitan siis pukeutumista muihin kuin jokapäiväisiin arki-tilanteisiin.

Saliin pääsyä odotellessamme seurailin melko täyttä teatterin aulaa / ravintolatilaa ja bongailin asuja. Ja nyt haluan korostaa, etten bongaile niitä sinällään arvostelun vinkkelistä, vaan ammattinikin puolesta teen huomioita.

Teatteriyleisön isohkosta joukosta löytyi asuja laidasta laitaan ja erinomaisen hyvä niin. Aloin kuitenkin pohtia sitä, onko esim. teatteri tai konsertti enää sellainen tilanne, että ”mennään johonkin”? Avaan vähän – kun opastan ihanaisia asiakkaitani ihonhoidossa, meikissä, pukeutumisessa jne., on yleisin vastaus ”kyllä mä sitten laitan, kun menen johonkin” 😉 tästä voisi kirjoittaa myös oman stoorin. Mutta siis, näinhän me ajattelemme.

Kysymys kuuluu – mikä on se tilanne ”kun mennään johonkin”?

Mun mielestä on pelkästään hienoa, kun etikettejä venytellään hyvällä maulla esim.juhlassa, isossakin juhlassa (tiedät mitä tarkoitan?). Eikö kuitenkin ole niin esityksen, esittäjien kuin kanssavieraiden kunnioittamista(kin) se, että vähän panostetaan? Puhumattakaan siitä, minkä tunteen saa itselleen, kun vähän laittautuu ”mennessään johonkin”?

Muistan hyvin tietysti ajan, kun omat lapset olivat ihan pikkuisia. Muistan hyvin myös sen, että kun ”mentiin johonkin” – synttäreille, kyläilemään, teatteriin tms. vaihdettiin ”paremmat vaatteet”. Muistan lasten kysyneen, laitetaanko nyt paremmat vaatteet <3

Kuinkas tämä homma menee nykyisin, laitetaanko paremmat vaatteet? Lapsille? Meille aikuisille?

Jottet ymmärrä väärin, en tarkoita että esim. sinne teatteriin pukeudutaan kuin gaala-iltaan, mutta onko kulahtanut (ah, niin ihana pehmeä) college-huppari ja vaelluskengät teatteriasu? Minusta ei.

Mainittakoon, että ilahduin toki kovasti siitä, että valtaosa yleisöstä oli ”mennyt johonkin”, myös pukeutumisessaan, meikissään jne.

Lopuksi – minusta on kovin surullista, jos kadotetaan paremman pukeutumisen kulttuuri, tilannepukeutumisen taito! Olisi niin hienoa, että me vanhemmat ja isovanhemmat saisimme istutettua myös lapsiin ajattelun ”parempien vaatteiden tilanteista”.

Miten sinä ajattelet asiaa?

Hyvässä hengessä ja rakkaudella, Minna

 

Share Button

Äitiä ja mummia huolestuttaa!

Julkaisin eilen omassa Facebookissani jälleen omaa kantaani liittyen koulukiusaamiseen ja ylipäätään tähän niin surulliseen ilmiöön. Mielipiteitä on monia, ihan takuulla, mutta itse olen lähinnä surullinen ja äärimmäisen huolissani!

Syyttely, sormella osoittelu tai syyllisen hakeminen ei vie asiaa eteenpäin ja nappaa energiaa väärään suuntaan, eikä sinällään auta ketään tai pelasta yhtäkään tilannetta. Toki, vastuu on aikuisten otettava. Vastuu minun mielestäni jakautuu niin koululle kuin kodillekin.

Aiheessa on nyt tapahtunut räikeitä ylilyöntejä, kuten olemme mediasta saaneet viime päivinä lukea. Ja ihan oman kokemuksen mukaan sanoisin, että tämä oli nyt vain yksi niistä ylilyönneistä, joka nousi julkisuuteen, niitä tapahtuu. Ihminen ON erehtyväinen ja omaa mielipiteet.

Mielestäni tässä pitäisi nyt oikeasti keskittyä siihen, MISTÄ kiusaaminen oikeasti johtuu? ja lisäksi keskittyä siihen, MITEN voitaisiin ennaltaehkäistä mahdollisimman moni tapaus. Koulukiusaamiset saattavat johtaa lapsen / nuoren todella äärimmäisiin ratkaisuihin ja sen, jos jonkun, pitää herättää todellisiin toimiin! Tuska voi olla kaamea 🙁 (olen seurannut tätä erittäin läheltä pitkään, tiedän siis todellakin mistä puhun!)

Olen seurannut melko tarkkaan keskusteluja tästä aiheesta. Liian usein kiusatun tarinassa nousee esiin ulkoiseen olemukseen liittyvät seikat! On liikaa sitä tai tätä / puuttuu sitä tai tätä. Onko todella tarkoitus, että jokaisella lapsella on satojen eurojen SAMANLAISET merkkikamat, jotta voi olla hyväksytty eikä joudu kiusatuksi? Onko persoonallisuus oikeasti kielletty?

Olen erityisesti kiinnittänyt huomiota tyttölasten surullisiin ja itkettäviin tarinoihin. Millainen TYTÖN pitää olla, jotta hän voi olla kokonaisuudessaan, ulkoisestikin hyväksytty?? Tulee väistämättä mieleen, mitä näissä tilanteissa tapahtuu keholliselle itsetunnolle ja ylipäätään omanarvontunteelle?

Sosiaalisella medialla on ihan järkyttävän suuri voima – hyvässä ja pahassa. Täydellisen ulkomuodon / ulkonäön tavoittelu on arkea jo 10-vuotiailla, kauheaa minusta! Olen tehnyt töitä yli 30 vuoden ajan ulkonäön ja ulkoisen olemuksen maailmassa. Ulkoinen olemus on ollut myös vuosia ”työkaluni”, tunnen tämän homman. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että kaikki käy vain rankemmaksi tänä SOMEn aikana. Kuka USKALTAA enää olla riittävän kauan lapsi ja luonnollisesti viehättävä ja kaunis – todella tuntea olevansa.

Minusta nyt tarvitaan oikeasti asennekasvatusta erilaisuuden ja persoonallisuuden hyväksymisessä ja erityisesti ITSETUNNON kasvattamisessa. Tyttöjen (tietysti myös poikien tai muun sukupuolisten) täytyy pystyä saamaan ihanuuden kokemuksia omasta itsestään ilman jäätäviä kuvafilttereitä ja niitä satojen eurojen kamppeita. Lapsi tai nuori on yhtä ihana ja arvokas persoonallisissa kierrätys-kuteissa tai vaikka säkki päällä.

Vuodatus tuli, mutta tämä tilanne on niin surullinen 🙁

Mitä mieltä sinä olet? Olisin kiitollinen näkemyksistä ja kokemuksista! Laita vaikka meiliä osoitteeseen minna@mekkojamieli.com – minulta ne eivät eteenpäin lähde.

– Minna –

Share Button