Mitäs nyt sitten?

Olenpas tässä korona-kurimuksen aikan miettinyt ja paljon – kaikenlaista!

Olen kelannut aikaa taaksepäin, aina sinne parinkymmenen vuoden taakse. Olen miettinyt elämää – töitä ja muutakin. Summana voisi kai todeta, että olen kyllä totisesti saanut olla todella monessa mukana.

Suurimmaksi osaksi olen itse työllistänyt itseni, olen luonut itselleni niin sanotun työpaikan. Välillä on mennyt maaliin, hyvinkin ja välillä on karahtanut karille ihan kunnolla. Kokemuksia yhtä kaikki!

En ole koskaan tottunut pääsemään helpolla mistään. Olen tottunut tekemään todella paljon töitä ja paljon myös ihan niitä monelle yrittäjälle tuttuja ”ilmaisia hommia”. Tunti-, päivä- ja viikkokausiakin asioita aamusta iltaan, josta ei suoranaisesti saa mitään palkkaa, ei heti eikä mahdollisesti myöhemminkään. Moni miettii tässä kohtaa tekstiä : No miks teit? Koska halusin ja uskoin, koska olen saanut suurimmaksi osaksi tehdä sitä, mitä eniten rakastan, siis töissä ja niiden suhteen.

Tässä samalla huomaan melko merkittävän jutun, mitä en ihan suoraan sanottuna ole edes sen kummemmin ajatellut. Jutun, joka tuntuu jotenkin jopa hiukan pahalta…. Huomaan, että minut on varmasti mitä suurimmassa määrin arvioitu aina enemmän tai vähemmän TYÖN KAUTTA! Eli toisin sanoen, olen olemassa suurimmalle osalle ihmisistä työn kautta – puhujana, yrittäjänä, opastajana, meikkaajana, kosmetologina, esimiehenä ja niin edelleen.

Kysymys kuuluu – entä JOS en enää olekaan? Olemassa työn kautta? Mitenkäs sitten ollaan? Tuntuu aika järkyltä vastata itselleen, että oikeastaan en tiedä… Elämä on minulla määräytynyt ja muodotunut työ edellä – aikataulut, tapaamiset, lomat (mitkä lomat??), harvinaiset vapaat jne…. Vaan eipä muodostu enää!

Olen tosiaankin nyt uuden edessä! Ja suoraan sanottuna olen tästä aika innoissani 🙂 Olen monessakin yhteydessä todennut, että ”ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin” – se piti nytkin paikkansa. Tämä siis nyt tähän korona-aikaan viitaten. Olen joutunut (saanut) olla vapaalla, olen joutunut (saanut) aikaa olla perheen lisäksi myös itseni kanssa ja niin edelleen. Ja kuten sanottu, olen aika innoissani.

Mitäs nyt sitten?

Yrittäjänä tietenkin jatkan kosmetiikan parissa ja olen siis töissä, mutta nyt olen töissä, kuten ”normaalit ihmiset”. Tulee olemaan vapaapäiviä, jopa hiukan kesälomaa – tuntuu ihan mahtavalta!

Viime päivät olen miettinyt, että haluaisin tehdä jotain uutta… en töitä, vaan jotain muuta. Aika huikea fiilis pohtia tälläistä, mulla todellakin voisi olla aikaa tehdä ”jotain muuta”. Yhtään en vielä tiedä, mitä se tulee olemaan ja tuleeko, mutta mietinnässä on. Ja se tuntuu nyt niin hyvältä 🙂

Mielenkiinnolla siis kohti tulevaa 🙂 Ei todellakaan niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Minna

Share Button

Päivän pelastaja, ehkä ja toivottavasti!

 HYVÄ ASIAKASPALVELU, HYVÄ ASIAKASPALVELIJA, ERINOMAINEN PALVELU, AMMATTITAITOINEN PALVELU….

Nimitetäänpä sitä nyt sitten millä termillä vaan, on se melko ylivertaista, vai mitä?

Taas palaan tylsänä tähän ”vallitsevaan tilanteeseen”, mutta tässä(kään) sitä ei vaan voi ohittaa. Nimittäin, jotenkin olen itse kokenut saavani lähes kaikkialla, missä asioin, nyt entistäkin parempaa palvelua. Mistä mahtaa johtua, en lähde sitä analysoimaan sen enmpää. Olen kuitenkin tästä tekemästäni huomiosta erittäin iloinen 🙂

Pyrin myös itse olemaan aina se hyvä ja ammattitaitoinen asiakaspalvelija. Olen saanut paljon palautetta vuosien saatossa toki, laidasta laitaan. On se pääsääntöisesti ollut hyvää, mutta joukkoon mahtuu toki muutakin. Nyt viime päivinä olen saanut muutamilta ihmisiltä kuulla, että he ovat saaneet minulta parhaat mahdolliset vinkit ja että heillä on luottavainen olo tehdä kanssani kosmetiikka-kauppaa, ihanaa 🙂

Jokaisella meistä on mielestäni oikeus vaatia vähintäänkin asiallista palvelua, kaikkialla. Jos palvelu ei miellytä, siitä pitää voida ja saada sanoa ja toki myös äänestää jaloillaan.

Erityisen iloisesti itseni on yllättänyt viime aikoina nuoret aikuiset asiakaspalvelijat. Hymy on ollut herkässä ja käytös kaikin puolin äärimmäisen kohteliasta. Se tuntuu mielettömän hienolta.

Mistä se hyvä palvelu vaikka niissä nopeissa kohtaamisissa koostuu? Mun mielestä HYMY on vaan täysin ohittamaton juttu. Kun se kuorrutetaan sopivasti rennolla ja ystävällisellä, sekä välittävällä palvelulla ja asenteella,  kyllä toimiiiiii!!!

Tänä aikana on totisesti saanut nahoissaan kokea sen ihan konreettisesti, että asiakas maksaa meidän palkan! Hyvä pitää mielessä näissä töissä, aina.

Haluan tähän vielä ihan lyhyesti kertoa yhden kohtaamisen itseltäni. Sain puhelin puhelinoperaattorilta viime viikolla. Olin jättänyt viestin edellisenä iltana ja jo seuraavana aamuna sain siis tuon soiton. Käytiin tämän asiakaspalvelijan kanssa asiat läpi. Kaikki tapahtui selkeästi, helposti ja nopsaan. Kun asiat oli selvät, hän kysyi : Minkä alan yrittäjä oot tarkemmin ottaen? Kuinka on nyt mennyt? Onko mitään hommia nyt jne jne. Lopuksi hän toivotti kovin vilpittömästi tsemppiä ja kaikesta huolimatta kivaa päivää. Hänen ei missään nimessä olisi ”tarvinnut” alkaa kyselemään kuulumisia tms., mutta hän sai sillä kiinnostumisella mulle kovasti kivan fiiliksen 🙂 Näitä tarinoita olisi muitakin, mutta olkoon tämä nyt esimerkkinä.

Ollaan siis ihmisiä ihmiselle, töissä ja kotona 🙂

Minna

 

 

Share Button

Saan tehdä sitä, mitä eniten rakastan! (kolumni SE-lehdessä)

SAAN TEHDÄ SITÄ, MITÄ ENITEN RAKASTAN

 

On kirjoitettava siitä, mikä mielessä aktiivisesti pyörii. Päällimmäisenä mielissä
meillä kaikilla on tietenkin terveys, oma ja läheisten, näin toivon. Kuitenkin huoli on vähintäänkin vuoren kokoinen myös toimeentulosta, niistä joka päivän töistä, omista ja toisten.

Olen yrittäjä, pienen pieni kauneusalan yrittäjä. Saan tehdä sitä, mitä parhaiten
osaan, mihin olen saanut koulutuksen ja ennen kaikkea saan tehdä sitä, mitä eniten rakastan! Mikä sen parempaa.

Olen myös työnantaja, saan tarjota töitä muutamalle
äärimmäisen innokkaalle ja ihanalle nuorelle ihmiselle. Se antaa ylpeyden tunteen, joka päivä – paitsi nyt! En voi tuntea vähääkään ylpeyttä siitä, että jouduin ojentamaan näille nuorille ammattilaisille lomautus laput muutama viikko sitten.
Tiedän toki, etten suinkaan ole tunteitteni kanssa yksin, joskaan se ei sinällään vähennä tuskaa.

Pitää käsi sydämellä tunnustaa, että on tullut jälleen kerran mietittyä tätä yrittäjänäolemisen ihanuutta ja kamaluutta. Onko tässä hyvänen aika mitään järkeä? Mikä ajaa ihmistä tekemään tätä?

Me yrittäjät olemme aina väistämättä eri arvoisessa
asemassa, kun avun tarve tulee. Kiitän todella Suomen hallitusta niistä toimista, joita se on aikaan saanut yrittäjien ja yritysten turvaamiseen tänä järkyttävänä aikana.
Joskin täytyy samaan hengen vetoon todeta, että tasan ei mene nallekarkit,
tässäkään, valitettavasti. Siitä tunteesta, kun työkalenterista tyhjenee työt kahdessavuorokaudessa 90 %, voisi kirjoittaa enemmänkin. Tässä tyydyn vain toteamaan, että kylmähiki kiipesi, ei pelkästään otsalle, vaan koko kehoon.

Me yrittäjät olemme melko sitkeää porukkaa, väittäisin. Tämä johtunee siitä, että saamme nimenomaan tehdä sitä, mitä parhaiten osaamme, mitä eniten
rakastamme. Tänä aikana kysytään sitkeyttä, isompaa uskoa tulevaan kuin koskaansekä kaikkea mahdollista tukea, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Me olemme ihmisiä, myös.

Niin, on tässä kaiketi kuitenkin jotain järkeä, kai. Tätä ajaa tekemään rakkaus, siihen omaan työhön. Tätä ajaa tekemään iso usko aina vaan paremmasta. Tätä ajaa tekemään kaikki se, mitä yrittäminen parhaimmillaan tarjoaa. Omalla kohdallani sitä on myös mahdollisuus tarjota töitä muille. Mutta se, mikä tähän ei aja, ainakaan minua, on niin sanottu ja melko kuuluisakin käsite : yrittäjän vapaus – mikä tai mitä se on?

Olen siis pienen pieni kauneusalan yrittäjä, ja usko on vahva, edelleen ja kaikesta huolimatta! Saan tehdä sitä, mitä eniten rakastan.

Haluan yrittää, toivottavasti Sinäkin!

-Minna –

Share Button

Annetaan ja otetaan vastaan! (kolumni SE-lehdessä)

ANNETAAN JA OTETAAN VASTAAN

Saattaa olla turhaa edes mainita, mutta toteanpa kuitenkin, elämme keskellä karmeaa, pelottavaa ja jokseenkin epätodellista aikaa.

Pelko, tuska, turhautuminen ja epätoivo lienee niitä isoimpia tunteita mielissämme. Tilanne on sama kaikkialla ja koskettaa jollakin tapaa meitä ihan jokaista.

Terveisiä Suomesta, Hämeestä. Me suomalaisethan emme ole sosiaalisuuden tai poskisuudelmien malli-kansa, mutta kyllä se täälläkin on vaikuttanut tämä homma!
Olemme entistäkin etäämmällä toisistamme, joka on tietenkin äärimmäisen tärkeää ja viisasta nyt. Olen pannut merkille kuitenkin erään seikan, joka ei ole välttämätön, tässäkään ajassa. Keskellemme on laskeutunut, oletettavasti pelonkin myötä, vihaisuus ja ihan valtava negatiivisuus.

Satuin kuulemaan tänä aamuna radiosta keskustelua tästä aiheesta. Kuuluuko nyt olla vihainen? Eikö ole olemassa mitään positiivista? Onko positiivisuus nyt siis kerta kaikkiaan julistettu pannaan ja tuomittu olemaan täysin turhaa hömpötystä?
Ei voi olla näin! Väittäisin, että positiivisuus toisiamme kohtaan, ei levitä virusta sen enempää. Leviääkö tämä kammotus vähemmän, jos kiukuttelemme toisillemme kaupassa, roskia viedessä tai kotona? Luomme jäätäviä katseita ja ikäviä ilmeitä täysin vieraitakin ihmisiä kohtaan. Tähän on monilta osin tultu.

Olen useasti miettinyt, myös täysin ilman tätä pelottavaa tilannetta, tapaamme antaa
hymyjä, kohteliaisuuksia, mukavia sanoja tai ehkä siis paremminkin tämän puutetta. Ihan
oma tarinansa on myös tapamme vastaanottaa niitä. Olkoon naiivia, typerää tai hömppää, mutta itse uskon edellä mainittujen voimaan, tässäkin ajassa.

Kohteliaisuus, pieni hymy tai jo lempeä ilme voi todella pelastaa päivän. Ei voi olla keneltäkään pois, jos kerromme kaverille jotakin mieltä piristävää tai kiukun sijaan hymyilemme vastaantulevalle, turvavälin päästä. Osata antaa on ihan oma lajinsa ja sitä voi harjoitella ja kokeilla. Kokeilla kannattaa myös positiivisuuden, kohteliaisuuden ja hymyn vastaanottamista. Jos joku kehuu Sinua, älä lähde sille niin tutulle ”vähättely-linjalle”, vaatimattomuus ei kaunista ketään. Nauti!

Positiivisuus ei tee ihmisestä huonompaa, tyhmempää tai jotenkin välinpitämätöntä,
päinvastoin. Hymy vieraalle tai tutulle ei voi pahentaa viruksen leviämistä, mutta sen sijaan
se voi todella pelastaa päivän ja auttaa jaksamaan tämän karmeuden keskellä.

Hymyä täältä siis jokaiselle, kaikesta huolimatta!

Share Button

Päiväkirja – vol.3

AUTS – meinaa venähtää… no mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂

TORSTAI 2.4.2020

Torstai oli totisesti toivoa täynnä, kuten sanonta kuuluu, nyt ihan erityisesti.

Tänään kutsui yrittäjää oma kauppa, The Body Shop kauppakeskus Goodmanissa, vaihteeksi. Toivoa oli, että kuitenkin ”joku poikkeaa” ja kyllähän siinä niin kävikin. Ihanaa, että joku kuitenkin kosmetiikkaa hakee ja haluaa.

Nyt on korviin kantautunut paljon keskustelua siitä, että kauppakeskukset sulkea. Kannatan henkilökohtaisesti varovaisuutta ja varautumista, mutta tästä olen, ehkä ymmärettävistäkin syistä, eri mieltä. Tämä kauppa on ainoa elinkeinoni tällä haavaa ja toivon, että saan pitää ovia auki niin kauna, kun vaan tosiaan ”joku poikkeaa”.

JOS kauppakeskukset pitää sulkea, on ehdottomasti viimeistäänkin siinä kohtaa ja mieluusti ensin suljettava isot marketit!! Olen 100% varma, että tartuntariski siellä isossa marketissa on todella paljon suurempi, kuin nyt kovasti hiljaisessa kauppakeskuksessa! No, se siitä. Ainakin tässä kohtaa kauppakeskuksen ovet siis ovat avoinna ja minä olen siitä vilpittömän kiitollinen!

Olipas mukavia asiakkaita ja tulee tämän keuhuden keskellä erittäin hyvä fiilis, kun asiakkaat kiittävät ja ilahtuvat siitä, että The Body Shopin ovet ovat avoinna!

Päivän yksi tärkeimmistä (joskin aika pikaisista) tapaamisista oli ehdottomasti rakkaan Ystävän piipahtaminen kaupan ovella. Höpötettiin hetki ja pidettiin tietenkin turvaväli 😉 Huomaattehan kuvassa IhaNaisen ”kissa-pipon”, dimangeilla varustetuin korvin <3

Kohtaamisen jälkeen jäin tänään miettimään taas aikuisten naisten Ystävyyksiä. Kyllä se vaan tässäkin iässä on ihan mielettömän tärkeää, nämä rakkaat Ystävät! KIITOS, että olette olemassa!

Työpäivä oli kaupan osalta pulkassa 17.15 ja siitäpä jälleen maalle, kotiin. Oli hyvä päivä ja ilta, mutta onhan se ”huoli” läsnä, ei sitä voi kieltää…

Mikä päivässä suretti?  Ei isosti mikään, mutta kauppakeskusten mahdollista sulkemista mietin toki…

Mikä päivässä ilahdutti? Ihanat asiakkaat ja Ystävät!

 

PERJANTAI 3.4.2020

Kuulostaa super-tylsältä, mutta ei oikeasti ole sitä – päivä noudatteli pitkälti samaa kaavaa kuin torstaikin.

Päivään kuului siis kosmetiikkaa, asiakkaita, yrittämistä, sähköposteja, laskelmia ja ihan niitä perus-hommia. Siispä varsin kelpo päivä.

Mietin tässä, että on kyllä melkoisen kaavoihinsa kangistunut ihmisen lapsi, koska aamut noudattelevat toisiaan melko tarkkaan puuroineen, kahveineen, uutisineen, meikkauksineen jne jne. Kellon ajatkin on lähes samat 🙂 no, sellaista se nyt vaan on. Ja kyllähän arki varmaankin suurimmalla osalla meistä sujuu juurikin niissä tutuissa kaavoissa, noin pääsääntöisesti.

Mutta mutta, nythän siis perjantai ja tiedossa parin päivän vapaat!! Se tuntuu aina yhtä hyvältä, varsinkin kun sitä saa viettää yhdessä rakkaiden kanssa. Mielessä viuhuu pihatyöt, metsälenkit, varaston siivous ja kyllä, myös hyvä punaviini 😉

Illasta kotona on pakko kyllä hiukan kertoa ja sitten alkaakin viikon päiväkirja olla valmis ja paketissa.

Vaikka tykkään seurata telkkarista moniakin ohjelmia, niin ei se ruudun tuijottaminen tunnu läheskään aina mukavalta vaihtoehdolta.  Niinpä siinä iltasella lähdettiin mieheni kanssa tekemään musa-matkaa lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja olipa hauskaa. Voi kuinka paljon maailmassa on hyvää musaa!!! Musamatkamme tämän kertaisella päätepysäkillä odotti molempien valinnat maailman KAUNEIMMASTA biisistä – ei muuten ollut kovin helppoa, kun valita sai vain yhden biisin. Oli aikamoista, että valintamme osui samaan bändiin, joskin eri biisiin <3

Minun mielestä maaliman kaunein biisi on QUEEN – LOVE OF MY LIFE!

Halauksia, Minna 🙂
Share Button

Päiväkirja – vol.2

TIISTAI 31.3.2020

Tiistaille oli jo valmiiksi melkoisesti suunnitelmaa – istumista koneella, kotona maalla. Olin päättänyt, että aloitan heti viimeistään siinä 8 aikaan, mutta ”venyin” kera kahvin ja aamun uutisten yli 9 saakka.

On muuten kyllä jännä juttu, kuinka sitä vaan tottuu asioihin. Kun herään ja nousen, niin kävelen lähes suoraan avaamaan telkkarin… Ja teen sen usein myös viikonloppuna, vaan todetakseni ettei aikaiseen aamuun kuulukaan silloin aamutelkkaria, sellasta pohdintaa 😉

Jotenkin sitä ehkä vähän ”kiristi” päätä avata kone ja aloittaa, ohjelmassa oli viimeisiä asioita veroilmoitusta varten kirjanpitäjälle ja sitten ne kuuluisaksikin tulleet yrittäjän tukihakemus-hommelit. No mutta, tehtyä tuli ja myös tuijotettua koneen ruutua, noin nelisen tuntia kaiken kaikkiaan.

Olipa muuten ikävä ilma tiistaina 🙁 nyt sitä on jotenkin niin virittänyt mielensä jo kevääseen, että ihan meinas mennä mieli matalaksi, kun oli lumi aamulla maassa ja kamalan kylmä tuuli! Käytin koirat siis ”talon nurkalla” päivällä… Itse ainakin täällä maalla jotenkin niin kovasti odottaa kevään tuloa. Pihahommat (jotka ei sitten ihan heti lopukaan) ja seuraaminen uudesta kasvusta, aika ihanaa!

Tärkeitä hetkiä monissakin päivissä on ehdottomasti myös keskustelut äidin kanssa puhelimessa. Tuntuu niin ikävältä, että tässä kohtaa ei voida tavata. Olen kovasti onnellinen ja tyytyväinen, että hän on fiksu ja pysyttelee kotona, ulkoiluhommia lukuunottamatta.

Iltapuoli päivästä olikin varsin rento – virkkamista, telkkaria ja vähän pyykin pesua 🙂

Mikä päivässä suretti? Kevään ”lykkääntyminen” ja huoli yrityksestä ja ihan vaan yleisesti pärjäämisestä tässä tilanteessa.

Mikä päivässä ilahdutti? Monet asiat, sellaiset aika yksinkertaiset.

**************************************************************

 

KESKIVIIKKO 1.4.2020

Aprillipäivä… eipä oikein taida olla pilojen aika juuri nyt. Toisaalta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että huumorilla ja kuitenkin positiivisella asenteella jaksaa itse monissa tilanteissa paljon paremmin.

Niiden koko lailla saman tyyppisten aamutoimien jälkeen matka suuntasi aamupäivällä kohti Kauneushuonettani, Hallituskadulla, Hämeenlinnan keskustassa. Hyvänen aika, en ole oikeastaan edes käynyt siellä puoleentoista viikkoon!! Normaalioloissa teen siellä paljon yksityisiä ihonhoito- ja meikkausopastuksia henkilökohtaisesti asiakkaille tai ryhmille. Kuten saattaa arvata, kaikki on nyt peruuntuneet 🙁 ja ties kuinka pitkäksi aikaa. Meikkaajan työt on nyt vähän sellainen homma, että sitä ei kovastikaan voi harjoittaa, kosketusta kun ei voi välttää. Tahdon itse olla asiassa vastuullinen ja huomaan, että myös asiakkaani toivovat samaa.

Siivoilin vähän siellä paikkoja ja keräilin kosmetiikkatuotteita mukaani asiakkaille toimitettaviksi. IHANAA, kun saa toimittaa!! Tapasin lyhyesti myös ihanan kollegani naapurista ja lyhyesti siinä pohdittiin, mitä mahtaa kaikki tämä tuoda meille kauneusalan yrittäjille. Kauheeta, kun ei voitu halata…

Matka jatkui kohti Goodmania ja The Body Shop kauppaani, luvassa mm. varaston siivousta. Siinähän sitä vierähti päivä jälleen niissä omissa ihanissa työjutuissa, kosmetiikan parissa.

Voi ihanuus, sitten odottikin jo METSÄLENKKI, parasta! Täällä maalla on niin mahtavaa, kun voi löytää paikkoja ja reittejä, jossa saa todella mennä ihan rauhassa, hengittää syvään ja nauttia metsän voimasta. Mä niin nautin! Yhdessä rakkaiden ja koirien kanssa, vaihtelevilla kokoonpanoilla.

Hyvään päivään kuuluu ehdottomasti myös juttelut puhelimessa rakkaiden lasten kanssa – Linda & Aleksi <3

Ja kauniiksi lopuksi, iltaan kuuluu mun ja mieheni ”appelsiinihetki” 😉 hänen hommansa on kuoria ja palastella ja sit syödään 🙂 hyvä palvelu, vai mitä?

                      

Aika arkisia, mut niitä ”mun juttuja” 🙂

Mikä päivässä suretti? Rehellisesti sanottuna, ei kauheesti mikään!

Mikä päivässä ilahdutti? Taaskin, monet asiat 🙂

Sellaiset tiistai & keskiviikko.

 

Halauksia, Minna

 

Share Button

Aikuisen naisen päiväkirja – se on se!

SUURKIITOS monille viestiä lähettäneille, kun tiedustelin taannoin sitä, mikä aihe blogissa voisi olla kiinnostava 🙂

Vastauksia ja ajatuksia tuli ihan laidasta laitaan – kaikkea melko ”yksityisistä” jutuista aina ihonhoito-, meikki- ja tyylivinkkeihin. Ihan parasta, kun tuli ajatuksia!

Nyt tartuin kiinni kuitenkin aiheeseen, joka oli mielestäni aika hauska. Moni tietää, että touhuan melko paljon sinne ja tänne, erilaisia juttuja. Sekä töissä että vapaalla. Aiheeksi ehdotettiin ”päiväkirjaa”, eli siis tekstiä ja ajatuksia siitä, mitä päivissäni suunnilleen tapahtuu, millaisiin asioihin törmään, mitä ajatuksia ja ideoita herää päivän aikana jne jne. Otetaan tämä!

Aion kirjoittaa päiväkirjaani melko vapaalla tyylillä, eli takuuvarmaa on, että tulen seilaamaan ihan laidasta laitaan… tavoilleni uskollisena. Ajattelin kirjoittaa muutaman kerran viikossa, aina useamman päivän kerrallaan. Liitän mukaan aina pari kuvaa päivästä 🙂

No niin – tuumasta toimeen 🙂 aloitan nyt kuitenkin yhdellä päivällä, eli eilisellä maanantailla, 30.3.20.

************************************************

MAANANTAI 30.3.2020

Maanantaiaamu… en valita! Tykkään oikeastaan arjesta melkoisesti, vaikka mielestäni osaan (nykyään jo) nauttia myöskin vapaasta.

Herätys /herääminen on minulla kokolailla samoihin aikoihin, olipa sitten arki tai pyhä. Siihen se asettui maanantainakin, noin klo 7. Olen aina ollut vähän sellainen, että jos nukun esim. klo 9 saakka, niin jotenkin päivä on ”menetetty”. Esimerkiksi viikonloppusin, jos on vapaata, on aikaisten aamujen omat hetket ihan parasta 🙂

Aamu meni aika tyypillisissä merkeissä, kahvit ja aamutelkkari – uutiset ja päivän polttavat. No, tässä hetkessä jokainen tietää, mitä se aihe-tarjonta on 🙁 Toisaalta on näin mikro-yrittäjänä on todella tärkeää pysyä hereillä tapahtumista.

Tiedossa ja käsillä työpäivä The Body Shop – myymälässäni kauppakeskus Goodmanissa, kivaa 🙂 Ennen töihin lähtöä tietenkin tukan rullaukset, meikit ja sen sellaiset hommat.

Kuten ehkä kuvitella saattaakin, oli päivä kauppakeskuksessa hyvin, hyvin rauhallinen, joskin joitakin ihania asiakkaittakin toki piipahteli ostoksilla. Palvella sai jälleen sekä suomen kielellä, että myös enkuksi. Piristää mukavasti päivää muuten, kun pitää vähän skarpata kielessä 😉 Sain neuvoa ja opastaa niin ihonhoito- kuin meikkiasioissa kuin shampoo valinnoissakin – melko tyypillinen päivä The Body Shop maailmassa siis.

Päivän agendaan kuului myös huhti- ja toukokuun uudelleen budjetointia, oikeastaan siis tavoite-budjetin viilausta, tilanne huomioon ottaen. Ei ole helppoa ei! Ehkä tuo homma vei minut ajatuksiin yrittäjyydestä jälleen kerran… Tulipahan sellainen tunne, että piti postata someen myös tunnelmista, no joo… Mutta kyllä täytyy sanoa, että ajatukset oli loppupäivän melko tiukasti siinä, kuinka tästä selvitään yrityksen kanssa, saadaanko palkat maksuun, mitenkäs kaikki muut maksut jne. Tämä pohdinta toki on ollut oikeastaan päällimmäisenä mielessä jo pari-kolme viikkoa!

No, eipä siinä, kaikki voitava tehdään ja piste. Toisiin ajatuksiin siis mars! Kaupalla meillä vaihtuu kampanjat melko tiuhaan ja niiden esillepanoa oli siis myös agendalla asiakkaiden palvelun lisäksi 🙂

Kotona, maalla taisin olla siinä puoli 7 aikoihin. Siinä sitten keskustelut ajautuivat jälleen edellämainittuihin aiheisiin, melko luontevasti. On parasta, kun voi jakaa asioita ja huolia myös kotona!

Jeee, telkkarista tuli Kaappaus keittiössä – tykkään siitä ja ajatukset siirtyi mukavasti muualle, joskin rehellisyyden nimissä tuli katsottua myös A-studio.

Melko ajoissa nukkumaan, ihan sikseenkin hyvillä mielin 🙂

Mikä päivässä suretti?  No, tämä yrittäjyyteen liittyvä haastevyyhti, koska korona 🙁

Mikä päivässä ilahdutti?  Monetkin asiat, kuten se, että SAAN kuitenkin mennä töihin, mulla on ihana perhe ja koti!

Sellainen maanantai tällä Yrittäjänaisella.

Halauksia, Minna

 

Share Button

Nyt kun on aikaa

Jos olet aiemmin piipahtanut blogini parissa, huomannet muutoksen?

Nyt kun tosiaan on kerrankin aikaa, olen miettinyt paljon tätä blogi-asiaa. En oikeastaan tiedä, onko blogit varsinaisesti enää edes kovin suosittuja, mutta kirjoittaminen on joka tapauksessa mukavaa! Ja tietysti, jos joku vielä kirjoituksia lukee, aina mukavampaa.

Nimesin blogin uudelleen, ehkä se sitä jo kaipasikin. Nyt siirryttiin niin sanotusti hiukan laajempaan teemaan ja sitä kautta myös uuteen otsakkeeseen Ihanuutta & Muuta.

Olen kirjoittanut pääsääntöisesti kauneuteen ja tyyliin liittyviä juttuja, mutta nyt ajattelin laajentaa aihepiiriä, ihan kaikkeen. Kaikkeen sellaiseen, joka nyt liittyy tähän aikuisen naisen elämään moninaisissa rooleissaan. Paljon on varmasti jatkossakin edellä mainittuja aiheita, mutta enemmän myös sitä ihan ”perushommaa”, eli arkea ja siihen liittyviä asioista, ihania juttuja, mutta myös kääntöpuolta.

Olen hiukan ajatellut myös palata ajassa takaisin, eli muistella joitakin juttuja. Aika monessa on tullut oltua mukana ja aika paljon on reppuun kertynyt kaikenlaista…

Tavoite on, että minimissäänkin yksi postaus blogiin tulisi joka viikko, varmasti ehkä enemmänkin.

Share Button

Kesä meni ja pientä luopumisen tuskaa ilmassa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja syksy on pian täällä. Tykkään kesästä, tykkään myös syksystä. Jotenkin aina yhtä ihana vaihe syksyn tulossa on se, kun voi alkaa sytyttelemään kynttilöitä hämäriin iltoihin. Ta no, kyllähän niitä kaiketi voi sytytellä kesälläkin, mutta tiedät kai, tunnelma ei vaan ole sama.

Tässä kohtaa sitä alkaa miettimään myös mennyttä kesää – olipas ihana ja super-kiireinen kesä! Oli ihania töitä, ihmisiä, hetkiä, kohtaamisia ja vaikka jos mitä.

Minulla oli useita ”työpisteitä” ja myös kaupunkeja oli pari. Oli ne ns. tavalliset työt, eli vakituisemmat ja sitten oli kesäduuni. Kesä todella oli ja meni, vauhdilla, hymy huulilla, pienessä kiireessä suurimman osan ajasta. Kysymys kuuluu nyt – oliko järkevää, vastaus kuuluu – ei ollut, ei.

Enkö siis ole oppinut yrittäjä-vuosinani tästä aiheesta mitään!! Jännää on, että kaikki näyttää aina kalenterissa katsottuna todella hyvältä, mutta kun on toteutuksen aika, on taru toinen. Korostan nyt, en sinällään valita, todellakaan! Olen todella onnellinen siitä, että minulla on töitä ja sellaisia töitä, joita rakastan, sydämestäni. Koitan tässä vaan ikäänkuin ”ääneen” sanoa asioita, joita olisi syytä oppia, tällä ikää ja näillä kilometreillä.

Nyt on sitten totuuden hetki käsillä ja myös luopumisen, uudelleen järjestelyn, ajankäytön opettelun aika. Ja olenkin jo aloittanut! Olen siis totta tosiaan ymmärtänyt, että minunkin vuorokaudessani on 24 tuntia, viikossa 7 päivää ja niin edelleen. Ja olen myös oppinut, että 50-kymppinen nainen, tai ylipäätään minkään ikäinen ihminen ei elä VAIN työtä tehdäkseen.

Olen jo aloittanut luopumisen, ihan konkreettisestikin. Voin sanoa, että ei tunnu mukavalta, mutta valintoja on tehtävä, nyt.

Tässä se tulee – olen päättänyt lopettaa IhaNainen Second Hand-liikkeeni Hämeenlinnan keskustasta, Sibeliuksenkadulta. Tässä kohtaa voin todeta, että liike oli olemassa minun tahdonvoimallani ja suuresta rakkaudesta lajiin. Ja nyt tuntuu tietenkin hiukan pahalta, mutta tiedän ratkaisun olevan oikea.

No niin, hiukan ”vapautuu” aikaa ja ajatustilaa päässä – mihin se nyt sitten jatkossa menee?

Aion käyttää aikani, osaamiseni, paneutumiseni yksinomaan kauneus- ja ihanuus-hommiin 🙂 Aion jälleen osoittaa IhaNaisille Naisille kuinka kauniita, upeita ja uniikkeja he ovatkaan, jokainen. Kosmetiikka, opastukset ja luennot ja kaikki niihin liittyvä tulevat pitämään minut kiireisenä myös, tiedän sen jo nyt.

Aion aikani myös perheeseeni, joka on maailman tärkein ja rakkain!! Ja aion totta tosiaan pitää myös siis vapaata, joskus (vaikka työtäni rakastankin)

Mahtava syksy on aluillaan ja toivon sydämestäni että saan jakaa IhaNaisia asioita mahdollisimman monelle – olipa se sitten meikkivinkkejä, tsemppausta tai työtä!

Tervetuloa IhaNainen syksy 2019 – olen valmis!

 

Share Button

Sama huppari – vaikka mennään johonkin?

Ihanaista sunnuntaita!

On vierähtänytkin näemmä tovi edellisestä kirjoittelusta tänne. Sanottavaa ja ajatuksia on aika paljonkin, mutta ei ole oikein sitten (muka) ehtinyt 😉

Sain eilen illalla ajatuksen aiheesta, josta haluan nyt ihan ehdottomasti kirjoittaa pätkän ja jakaa sen kanssanne, joten täällä ollaan.

Olin eilen illalla teatterissa, piiiitkästä aikaa. Ja rehellisyyden nimissä mainittakoon, että vierailin eilen nykyisen kotikaupunkini teatterissa ensimmäistä kertaa niin, että olin siellä kokonaisen esityksen ajan. Aiemmin olen käynyt katsomassa pikku-pätkiä. Oli hyvä kokemus, niin teatteri kuin esityksin (Tahtien Sota), tykkäsin kovasti!

Yksi juttu sai mut kuitenkin miettimään, pukeutumista ja erityisesti tilannepukeutumista. Tässä voisi kai puhua etiketeistäkin, mutta ei mennä nyt kuitenkaan siihen sen syvällisemmin.

Onko oikeasti niin, että tilannepukeutuminen on katoamassa? Ja tarkoitan siis pukeutumista muihin kuin jokapäiväisiin arki-tilanteisiin.

Saliin pääsyä odotellessamme seurailin melko täyttä teatterin aulaa / ravintolatilaa ja bongailin asuja. Ja nyt haluan korostaa, etten bongaile niitä sinällään arvostelun vinkkelistä, vaan ammattinikin puolesta teen huomioita.

Teatteriyleisön isohkosta joukosta löytyi asuja laidasta laitaan ja erinomaisen hyvä niin. Aloin kuitenkin pohtia sitä, onko esim. teatteri tai konsertti enää sellainen tilanne, että ”mennään johonkin”? Avaan vähän – kun opastan ihanaisia asiakkaitani ihonhoidossa, meikissä, pukeutumisessa jne., on yleisin vastaus ”kyllä mä sitten laitan, kun menen johonkin” 😉 tästä voisi kirjoittaa myös oman stoorin. Mutta siis, näinhän me ajattelemme.

Kysymys kuuluu – mikä on se tilanne ”kun mennään johonkin”?

Mun mielestä on pelkästään hienoa, kun etikettejä venytellään hyvällä maulla esim.juhlassa, isossakin juhlassa (tiedät mitä tarkoitan?). Eikö kuitenkin ole niin esityksen, esittäjien kuin kanssavieraiden kunnioittamista(kin) se, että vähän panostetaan? Puhumattakaan siitä, minkä tunteen saa itselleen, kun vähän laittautuu ”mennessään johonkin”?

Muistan hyvin tietysti ajan, kun omat lapset olivat ihan pikkuisia. Muistan hyvin myös sen, että kun ”mentiin johonkin” – synttäreille, kyläilemään, teatteriin tms. vaihdettiin ”paremmat vaatteet”. Muistan lasten kysyneen, laitetaanko nyt paremmat vaatteet <3

Kuinkas tämä homma menee nykyisin, laitetaanko paremmat vaatteet? Lapsille? Meille aikuisille?

Jottet ymmärrä väärin, en tarkoita että esim. sinne teatteriin pukeudutaan kuin gaala-iltaan, mutta onko kulahtanut (ah, niin ihana pehmeä) college-huppari ja vaelluskengät teatteriasu? Minusta ei.

Mainittakoon, että ilahduin toki kovasti siitä, että valtaosa yleisöstä oli ”mennyt johonkin”, myös pukeutumisessaan, meikissään jne.

Lopuksi – minusta on kovin surullista, jos kadotetaan paremman pukeutumisen kulttuuri, tilannepukeutumisen taito! Olisi niin hienoa, että me vanhemmat ja isovanhemmat saisimme istutettua myös lapsiin ajattelun ”parempien vaatteiden tilanteista”.

Miten sinä ajattelet asiaa?

Hyvässä hengessä ja rakkaudella, Minna

 

Share Button